Levoton saamattomuus. Saamaton levottomuus. Siinäpä oireyhtymän ydinelementtejä. Kyllä minulla töitä riittää, kiitos kysymästä, kansallinen lama ei ole heikentänyt näkymiä siltä osin. Selitän, että asiakkaat vain tinkivät hintoja alaspäin ja vaativat pidempiä maksuaikoja koska heillä on maksuvaikeuksia ja siksi vain siksi meillä on ollut niin tiukkaa. (Ei siis suinkaan siksi, että minä käyn alati vajaateholla aivojen parantumattoman toimintahäiriön ja sen kylkiäislahjojen ansiosta.)
Osan työpäivistäni minä kävelen huoneissa ympäriinsä. Koetan vuoroin virittää ja purkaa epätasaista lataustani sätkimällä, steppaamalla ja heiluttelemalla. Pistäydyn makaamassa pitkin pituuttani lattialla. Kiskottelen, kiemurtelen, nujuan koiran kanssa. Nyrkkeilen ilmaan, tepastelen varpaillani, ravistelen itseäni hereille. Ramppaan työpöydän äärestä laittamaan pyykkejä, pissattamaan koiraa, hakemaan postia, kahvia, vettä. Mitä milloinkin muistan aikoneeni tai saan päähäni justnyt.
Kun omassa kehossa ei mitenkään päin mahdu olemaan eikä ulospääsyä ole. Kun edessä on pitkä rivi ovia, kädessä jättinippu avaimia, muttei mitään käsitystä siitä, mikä sopii mihinkin lukkoon.
2 kommenttia:
(Hui. Pelästyin uutta ulkoasua.)
Kovin tutulta kuulostaa tuollainen haahuilu :( mie yritän aina ajatella, että ei tämä maailma siihen kaadu, jos antaa aivoille aina välillä vähän vireystilannostatus-hengähdystaukoja.
Eikä ne terveetkään käy täydellä teholla kahdeksaa tuntia päivässä, en vaan suostu uskomaan...
En usko minäkään. Mutta jos pääsisi joskus vaikka edes puoleen siitä kahdeksasta, niin olisi ihan hienoa. Ja kun se saamaton levottomuus -olo on välillä aika sietämätön! Grr.
Anteeksi jos peljästytin :) Kaipasin vähän tulen loimotusta pakkasen keskelle.
Lähetä kommentti