Uusi vuosi, uusi kuosi

Uusi ilo on kantanut minut vuoden synkimpien päivien läpi. Olen tullut viettäneeksi joulua, enkä pannut sitä lainkaan pahakseni. Mikä voisi olla mukavampi tapa juhlistaa valoon kääntymistä kuin lomailla rakkaiden sukulaissielujen kauniissa kodissa, herätä kolmen innokkaan tassueläimen pusuhyökkäykseen ja kahvin tuoksuun, vaeltaa kuraisessa metsässä koirien kanssa, herkutella pitsalla ja salmiakilla ja vaihtaa hauskoja pieniä lahjoja, joihin kaikki ovat tyytyväisiä?!

Uusi, käytetty sohva on siirtymässä sattuman kautta omaksemme. Se on juuri sellainen kuin tarvitsimme: harmaa, kulmikas, pehmeäpintainen, reilusti kahden ihmisen ja kahden kelpien mentävä. Sen alla oleva rako on sopivan pieni, jotta koiran lelut eivät mahdu sujahtamaan kadoksiin. Eikä se ole liian uusi pennun käsiteltäväksi, ei myöskään liian uuden hintainen.

Uusi aita portteineen on viimeinkin pystyssä etupihallamme. Enää ei tarvitse pelätä, että nopealiikkeinen kelpie saisi päähänsä singahtaa maantielle tervehtimään tuttuja tai tuntemattomia. Valkea puuaita istuu kauniisti maisemaan ja tekee pihapiiristä entistäkin kodikkaamman, omemman ja turvallisemman.
Uusi perheenjäsenemme ilmentyy jo äippäkoiran pyöristyvissä kyljissä. Olen luonut pikkuiselle hattivatille oman valokuvakansion ja tallentanut sinne ensimmäiset masukuvat nauravasta emosta. Kaksi pientä purukenkää ja isosiskon voittama vinkupehmo on jo siirretty syrjään odottamaan riiviökakaraa.

Uusi, ohut lumi peittelee päättyvän vuoden. Olemme poksauttaneet kuoharipullon, kävelleet ystävien asunnolta kappaleen matkaa kirkon mäelle päin, suunnanneet viisi haltioitunutta silmäparia tähtisateen värittämälle taivaalle ja huudahdelleet hyvää uutta vuotta kirkonkellojen kumahdellessa kaksitoista kertaa.