Vasta nyt, kun firman tilisaldo vakiintuu toistaiseksi turvallisesti plussan puolelle, huomaan miten rahahuolet ovat puristaneet meitä. Olemme kulkeneet kuukausia aavistuksen kumarassa, varautuneina tinkimään, kieltämään ja luopumaan. Ilostamme on jäänyt uupumaan uskallusta, vain sen verran, ettei sitä ole pannut merkille kuin joinakin hetkinä, kun toisen silmissä on häivähtänyt harmahtava huoli.
Sitten yhtenä päivänä olemme varakkaita. Yhden päivän ajan kylvemme tärkeän asiakkaan maksamissa, kauan odotetuissa rahoissa ja leikimme rikkaita rouvia. Ryhtimme oikenee, kasvomme silottuvat vapautuneeseen pelleilyyn, teemme hienostelevia ilmeitä ja heittäydymme pitkäksemme kuin meidän ei enää ikinä tarvitsisi raataa. Otamme numeroista kaiken riemun irti ennen kuin alamme vuolla niistä rästilaskujen vaatimia lohkareita.
Uusi, käytetty sohva, josta jo viimeksi kerroin, tarjoutuu siis aivan passeliin saumaan. Sohvasta puuttuu kuitenkin vuodemekanismi, joten sen rinnalle tarvitsemme ehdottomasti vuoderahin, joka avautuisi toiseksi vierassängyksi. Riennämme nettiin.
Samalla palkitsen itseni siitä, että olen vihdoinkin saanut viimeisimmän ison työprojektini päätökseen. NYT minulla on ihan luvallinen tovi aikaa pyöritellä ja pähkäillä ja napsautella ostoskoriin koiran luomueineksiä, puruherkkuja ja punainen perus-Kong sekä kaneille puupohjaista kissanhiekkaa ja uusi juomapullo. Jee! Pian tulee paketti! Tulisipa jo!
Kun kaunis tummanharmaa sohva on kannettu keskeiselle paikalleen olohuoneeseen, katsomme otsat rypyssä sohvapöytää. Se ei nyt sovi kuvaan lainkaan. Olemme saaneet sen tädiltäni vuosia sitten, emmekä itse olisi ikimaailmassa valinneet sellaista: puunväristä, soikeaa, kaarevajalkaista. Pitää olla valkoinen, sellainen suoralinjainen, pelkistetty, näen sen jo mielessäni!
Selaamme huonekaluliikkeiden valikoimia posket palaen. Tämä se voisi olla. Ruttailemme toisiamme hilpeästi, nauramme vaarattomasti ja teeskentelemme hetken, että meillä on varaa tähän kaikkeen ja kenties vielä...
Levittäydymme häpeilemättä (leikki)uudelle sohvallemme, huokailemme miten kangas on pehmeä, miten mukavasti tyynyt myötäilevät asentoa, miten elämämme on leveämpää ja ylellisempää.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti