System crash

- Mitäs teille kuuluu? kysyy kassahenkilö, jonka tunnen etäisesti koiraharrastuksista. Vuorovaikutuksen hallintakeskukseni lyö tyhjää. Olen tullut hoitamaan listaan merkityt ruokaostokset ja varautunut sanomaan korkeintaan hei ja kiitos. Mitä tuollaiseen vastataan? Mitä tuo ihminen minusta tietää? Milloin olemme nähneet viimeksi? Mitkä kuulumiseni liittyvät häneen? Mitä olen tehnyt koiran kanssa tänään, eilen, viime viikolla? Mikä päivä nyt on?
- Noooo, mitäs tässä... saan änkytetyksi hölmönä. En älyä edes heittää vastakysymystä. Äh.

Töiden ja kaupan välissä olen tarvinnut pari tuntia sohvalepoa koiran, kahvin ja konsolin kera. Kesken lounaan olen nimittäin saanut asiakkaalta sähköpostia, jossa minua pyydetään (tai oikeastaan käsketään) käymään läpi korjausehdotukset isohkoon käännökseen, jota olin vääntänyt viimeiset kaksi viikkoa. Asialla on tietenkin KIIRE. Tarvitaan takaisin puolen tunnin päästä. Puolen tunnin. Jumalauta.

Tee alla olevien ohjeiden mukaan. Alla näyttää olevan edelleenlähetetty luettelo korjauksista, joita asiakkaan pokkuroima Ylijumala on tekstiin tehnyt. Siellä lukee jotain, että HUOM. tästä on aiemminkin ollut puhetta... Addien pitäisi tietää nämä käytännöt... tämä olisi pitänyt tarkistaa lähteestä x... on teidän vastuullanne koordinoida... En löydä syytösten seasta minkäänlaista ohjetta, KIIRE takoo takaraivossa, järjestelmäni kaatuu. Kyyneleet valuvat ja hengittäminen käy vaikeammaksi. Voisiko joku kertoa, mitä minun pitää tehdä ja miksi!?

Kyse ei ole siitä, että pelkäisin asiakkaan suuttuvan tai pettyvän minuun, jos en noudata sen toiveita orjallisesti. Uskallan kyllä ilmaista (jopa hämmästyttävän hienovaraiseen ja kohteliaaseen muotoon naamioituna) eriävän näkemykseni ja kertoa, milloin vaatimukset tuntuvat kohtuuttomilta. Järkeni taitaa tämän kaiken.

Odottamaton ulkopuolinen painostus kuitenkin pompauttaa stressitasoni tappiin, jolloin emotionaalinen reaktio puskee rationaalisen edelle. Ärsykkeiden ja tunteiden ylenpalttinen tulva vaatii suojakseen padon. Kaikki seis. Portit kiinni. Ei enää yhtään viimeistä pisaraa.