Jiihaa. Pääsin taas kuin jänis veräjästä. Tarpoessani pitkän työpäivän lopulla epätoivon ja väsymyksen suossa M keksi ehdottaa, että kysyisin asiakkaalta varmuuden vuoksi lisäaikaa. Eikä asiaa tietenkään tarvitsisi esittää ruinaten (minä kun olen näin turkasen hidas ja saamaton, että meinaa paniikki iskeä kun en millään tahdo kyetä puristamaan hommaa valmiiksi sovittuun määräaikaan mennessä, niin olisiko mitenkään mahdollista - vaikka ymmärrän kyllä ettei varmaankaan ole - saada hiukkasen armonaikaa, ihan vain pari päivää, mutta jos se ei onnistu, niin yritän tietenkin parhaani, anteeksi kovasti kun kysyin), vaan jotenkin että mahtaako aikataulu olla kovin kiireinen, koska jos deadline ei ole aivan ehdoton, niin voisin mielelläni hioa työtä vielä seuraavan viikonlopun yli. Ja tapahtui niinä päivinä, että armoisalta asiakkaalta saapui vastausviesti, jossa seisoi, että voit itse asiassa hioa työtä vaikka vuodenvaihteen yli!
Riemun kiekaleissa riensin viemään ilosanomaa aamu-uniselle M:lle ja kellahdin sitten koiran kupeeseen sohvalle nauttimaan aamukahviani. Tarralappujärjestelmä sivujen reunoissa pantiin uusiksi, hieman väljemmäksi, jotta saan sittenkin hengähtää viikonloppuna. Sen verran kuitenkin yritän viisastua vahingosta, että seuraan tarralappusten viitoittamaa tietä enkä heittäydy vallan hillumaan näennäisen loputtomassa väljyydessä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti