Tyytyväisyys on syvä ja särötön, kun seison pilvien rakosessa keskellä sänkipeltoa. Kuusi tummaa solakkaa paimeneläintä juoksee kuin lentäisi, laajoja kaaria, nopeita käännöksiä, ja niiden notkeat kyljet hohtavat aurinkoa.
Hapekkaan ilman ja sosiaalisen puikkelehdinnan väsyttämänä pieni laumamme käpertyy kotikoloon. Koiranruokapakastin on täytetty liha-auton antimilla, sohvapöytä lastattu lakupatukoilla, suolakaloilla ja viinilaseilla. TV-liitteestä ympyröity talenttia, tanssipeppua, uskomatonta ajojahtia ja viimeistä päivää.
Hieron M:n työn kovettamia hartioita. Nyhdän äreän kanivaarin turkista tukoittain untuvaisen kevyttä valkoista irtokarvaa, hyvittelen sitten muutamalla vitamiinipelletillä.
Koira venyttäytyy urahtaen unissaan.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti